Ikioma blogini saa alkunsa kahdesta syystä 1. Oman mielenrauhani takia (se "tyhmänkin" vuodattamisen mahdollisuus siis ilman pyöriviä silmiä. Ainakaan välittömässä näkökentässä. ) 2. Koska se näyttäisi olevan muotia.

Oikeasti haluan lähinnä vain sästää käsiäni ja purkaa tänne asioita jo aloittaneeni päiväkirjan sijasta. Tämä on kaikin puolin antoisampaa.  

Alkunsa on saanut myös siis jotakin vähän suurempaa, mikä toimii tämän pähkäilylokeron suurimpana inspiraationlähteenä. Yrityksenä tämä on toinen. Ensimmäinen päättyi km:n viime lokakuussa. Otteita tähänastisesta taipaleestani/mme:

29.1.2008  4+5

Noniin...2 viivaa...taas. Tuplataas koska tein tänään testin nro.2. Edellinen oli sen verran haalea että piti vielä tarkastaa. Nyt tummuusaste näyttää olevan sitä kontrolliviivan tasoa että uskotaan uskotaan...  Outo olo. En anna itteni liikoja iloita kun tietää miltä se putoaminen tuntuu. Ekan testinkin tein lähinnä ajatuksella ja tunteella "ihan sama", vaikka olin lähes varma että viivaa pukkaa. Vaikea iloita, mut toisaalta vaikea olla stressaamatta et kaikki menee hyvin. Pitäis löytää joku neutraali olotila ihan kaikkien kannalta, mut vaikeeta. K nyt on yhtä positiivinen ku viimekski. Kaksosiakin kerkes jo tilailla. Saispa tosta palasen...

31.1.2008   5+0

Oireita(ko?): Jano, vessarumba, vatsapistely- ja turvotus, finnit naamassa mut varsinkin rinnassa, lämmönnousu 0,5- 1 c`, mielialamuutokset (eritoten  itkuisuus). Kerroin tänään parhaalle kaverilleni, tulevalle kummitädille vähän pakon sanelemana kun ollaan lähössä risteilylle mistä oltiin sovittu jo ajat sitten. Juomattomuus olis kuitenki paljastanu heti tällasen muuten eiraivoraittiin. Se oli kai vähän samoilla fiiliksillä ku minäkin. Kattellaan ja ootellaan. Toivotaan ja pelätään.

13.2.2008  6+6

En oo soitellu vielä neuvolaan. Jotenki se vaan lykkääntyy. Oon harkinnu tota varhaisultran mahdollisuutta mielenrauhan takia ja aatellu et soitan vast siellä käytyäni. Oireista sen verran et pahoinvoinnin voi totta tosiaan lisätä listaan. Eikä minkään aamupahoinvoinnin vaan ihan koko päivän kestävän. Pönttöä ei oo vielä tarvinnu halailla, mut oikeastaan minkään ruoan ajatteleminenkin tuntuu pahalta. Pyysin Kta tuomaan inkivääriä, mut koska se maistui ihan "saippualta" en pystyny juomaan siitä tekemääni teetä. Myös raskaana oleva kaveri anto mulle jotain apteekin inkivääripillereitä ja oon niitä ny popsinu. Ei oo ainakaan vielä tepsiny, mutta toivotaan et tulevaisuudessa. Röökaus muuten loppu ylättävän kivuttomasti. Pari hatsia oon vetäny ja nekin on ollu sit huonoja ideoita. Skumppaa on tehny jostain syystä välillä mieli...ehkä mun keholla on skumppavajaus.

22.2.2008

Ti 19.2 käytiin varhaisultrassa, missä selvisi seuraavia: 1 sikiö, vko 7+5, syke tasainen 162. Aika temmolla se pauhaski, mutta voi..niin ihana ääni. Tosta sykkeen kuulemisesta kun on kehittyny vähän semmonen pieni kivi sydämeen. Laskettu aika siirty parilla päivällä eteenpäin 29.9-> 2.10.2008. Mentiin Tornin terassille(!) juhlistamaann ilouutista kaljalla ja teellä(wau).

25.2.2008

Pahin kuvotus takana. Thank God! Tietysti nti positiivarina nyt kehitin itteleni iloitsemisen lisäksi paniikin oireiden loppumisesta. Ei ne kokonaan ole loppunu, mut nyt voi jo välillä syödä jotain ihan hyvällä ruokahalulla. Väsyttää ja pyörryttää niin maan kovasti. Neuvola tilattu : pe 29.2. Täytyy tiedottaa et oon just parisen kuukautta sitten ollu täyden hoidon käynnillä ja kaikki lappusetkin vielä tallella, että ihan alusta alkaen ei tarvitse kaikkea kertoa.

Siinä siis tiivistettyjä ajatelmia siitä mitä tähän asti on mielessäni pyörinyt. Jatkoa seuraa...