Np-ultrassakin päästy käymään ja ilokseni voin todeta kaiken ollen kunnossa. Turvotus normi, sydän löi ja siellä tämä ufokaveri esitteli erilaisia käsiliikkeitä mm. kädet hurraamistyylisesti ylösalas, silmien eteen, korviin ja saatiinpahan ikuistettua yksi moikkaamiskuvakin jossa tyyppi esittelee kämmenpohjaansa ja samalla viittä sormeaan. Kokonaispituutta reisiluusta ei meinannut täti saada mitattua kun ilmeisesti linssiluden taipumuksia omaava tyyppi ei aika rajuiltakin tuntuvista kohdunpaineluista huolimatta suostunut asettumaan kuvaan sivuttain vaan pällisteli "kameraa" suu ammollaan etusuunnasta. Ihana kokemus siitä huolimatta että kaveri näytti enemmän pelottavalta kuin suloiselta alien-naamoinen.=)

Muuten elämä on viimeaikoina ollut kaikinpuolin aika mäkistä. Tunneskaalat vaihtelevat nopeasti laidasta laitaan ja ihan uusiakin tuntemuksia on alkanut esiintymään. K:n kanssa ollaan väännetty kättä juomisesta ja muusta ei todellakaan ihan vaan yhden kerran vaan yleensä joka viikonloppu nykyään. En koe todellakaan olevani mikään nipo vaan päinvastoin hyvinkin joustava toisen menemisen suhteen, vaikka itse onkin joutunut luopumaan aika paljosta odotuksen aikana. Ja kun siitä huolimatta yks ei tule metriäkään vastaan vaan menee ja tulee miten itseään huvittaa niin pistäähän se hemmetti vihaksi. Ehkä miehiltä tuo empatiakyky on tosiaan aika hakusessa. Noh...näytti tajuavan herra itsekin että ei enää paljoo naurata , vakuutteli miettineensä asioita ja myös osoittavansa sen teoilla. Toivotaan että asia tosiaan olisi näin.

Muuten on vointi ollut hyvä pientä pää- ja vatsakipua lukuunottamatta. Eilen kerroin siskolle ja faijalle sen 60-v synttäreillä. Äitille ja lopuille kavereille on vielä kertomatta mutta ainoastaan äitille aion tiedottaa asiasta lähipäivinä.